Digivideosivuston keskustelu keskittyy paljon laitteiden ja yksityiskohtien ympärille, joten päätin hieman pohtia perusteita. On lukuisia mahdollisia tapoja tehdä videoita ja kaikki ne ovat oikeita, jos ne sopivat tekijälleen ja johtavat tuloksiin. Näiden sivujen käyttäjien tarpeet ja tavoitteet ovat hyvin erilaisia. Voidaan kuvata koti- ja lomavideoita tai joillakin tavoitteena on TV- tai jopa elokuvalevitykseen sopiva tuote. Nettiin tekevät myös monet. Toiset kuvailevat omaksi ilokseen toiset hankkivat sillä leipänsä.

Aloitan kuitenkin muutamien erilaisten lähestymistapojen esittelyllä. Ehkä niistä voi oppia jotakin. Omaa tekotapaasi voi tarvittaessa muuttaa hieman ja ottaa parhaita paloja sieltä täältä. Numerointi on täysin sattumanvarainen, mutta on helpompi viitatata tyyliin, kun sillä on numero.

1) Kameralla kuvatessa editointi

Tämä on edelleen käytössä kotikuvaajilla, monissa oppilaitoksissa ja kursseilla, kun kunnollista editointilaitteistoa ei ole.

Kamera käynnistetään kun kiinnostava tapahtuma alkaa ja pysäytetään kun sitä on riittävästi nauhalla. Sitten siirrytään seuraavaan kohteeseen. Starttien ja lopetusten on oltava täsmällisiä eikä kovin monia uusintaottoja voi tehdä. Kuvien loppu ja seuraavan alku pitäisi valita toisiinsa sopiviksi.

Jos suunnittelua on päässyt tekemään ja tapahtumia voi hieman järjestellä, tällä tavalla voi saada aivan mainion videon. Ongelmana on, että kuvauskohteiden pitäisi olla käytettävissä oikeassa aikajärjestyksessä. Teko on siis lineaarista. Alku- ja lopputekstien teko voi myös olla ongelmallista, ellei ole suunnitellut oikein hyvin. Otosten väliin jää helposti löysiä saumoja, jotka olisi hyvä siistiä jälkikäteen. Taustamusiikit, tehosteet ja mahdollinen selostusääni on toki mahdollista saada paikalleen näinkin, mutta paljon helpommin se käy jälkikäteen editoiden.

Tämä on selkeä tapa tehdä videota ja yhdistettynä pieneen jälkieditointiin tulokset voivat olla kotikuvaajalle aivan riittäviä.

2) Kuvataan kaikki mikä liikkuu

TV2:ssa oli taannoin musiikkitoimittaja, jonka työtyyliä kutsuttiin TTTT. Neljä teetä tarkoitti "Turhaa tavaraa teipit täyteen". Jostakin festivaalilta saattoi olla 16 tuntia materiaalia puolen tunnin ohjelmaan.

Tämän tyylin käyttäjiä näkee usein matkoilla ja juhlatilaisuuksissa. Kuvaustyyliin kuuluu runsas zoomailu ja kameran kääntely sinne tänne. Editointi aloitetaan etsimällä sukulaisille ja tuttaville nauhapinosta parhaita paloja tai näytetään ne kaikki. Selostus tai selitykset tulevat "livenä" esitystilanteessa. Parhaat kuvat ovat ne jotka epäonnistuivat ja tärkeimmät tapahtumat ne, jotka tapahtuvat juuri kuvan ulkopuolella. Leikkaus tapahtuu kasetteja vaihtamalla tai kelaamalla.

3) Dokumenttityyli

Tähän tyyliin kuuluu kerätä vuosikausia materiaalia tietämättä aluksi edes mitä siitä tulee. Dokumentin tekijä pysyttäytyy sivussa eikä vaikuta asioiden kulkuun. Vähitellen aihe alkaa rajautua ja editointivaiheessa se löytyy kaiken materiaalipaljouden keskeltä - jos löytyy.

Nykyaikana tapahtumien sivusta seuraaminen on jäänyt vähemmälle ja dokumenttikin suunnitellaan ja toteutetaan aikataulun mukaan. Ellei todellisuus taivu tekijän mieleiseksi, asiaa voidaan auttaa näyttelemällä ja järjestämällä tapahtumia.

Pahimmillaan dokumentiksi kutsutaan sarjaa puhuvia päitä, jossa ihmiset lausuvat heidän suuhunsa laitettuja mielipiteitä jostakin julkkiksesta.

4) Suunnitelmallinen kuvaus ja sen mukainen leikkaus

Tätä opetetaan alan oppilaitoksissa ja monessa tuotannossa se on ainut tapa selvitä kunnialla kohtuullisessa ajassa. Kuvat suunnitellaan niin että ne istuvat toisiinsa ja tarina etenee joustavasti. Kaiken voi etukäteen vaikka piirtää paperille. Menetelmä on parhaimmillaan kun asioita voidaan harjoitella ja toistaa tarvittaessa kunnes oikea lopputulos on saavutettu.

Tämä tapa edellyttää hyvää välineiden hallintaa, ehkä valaisu- ja ajolaitteita, jotta vaativammatkin suunnitelmat voi toteuttaa. Leikkaustyö on yksitoikkoista, ellei vähän pääse improvisoimaan ja kokeilemaan. Sitä varten tarvitaan lisää kuvia eri kulmista ja eri kokoisena.

Jos tapahtuma ei ole tekijöiden hallinnassa ei metodia voi soveltaa kuin osittain. Välillä on varauduttava yllätyksiin, mutta niiden jälkeen pyrittävä takaisin suunnitelmaan.

5) Tapahtuman monipuolinen kuvaus ja leikkaus

Usein videota tehdään jostakin tapahtumasta kuten häistä, synttäreistä, bändin esiintymisestä jne. Silloinkin mahdollisimman hyvä suunnitelma ja ennakkoon valmistautuminen auttaa asiaa. Jos tilaisuus ei ole itse järjestetty, sen ohjelmasta pitää ottaa selvää, ettei tule yllätyksiä.

Jos tapahtumasta pitää saada pitkä yhtenäinen taltiointi, kannattaa ehkä ajatella toisen kameran tai jopa toisen kuvaajan hankkimista. Konsertin taltioinnissa useammallekin olisi hommaa. Silloin myös äänen hyvä talteen saaminen on erityisen tärkeää. Saliäänimiksaajan kanssa yhteistyö on sovittava etukäteen ihan kaapelien liittimiä ja impedansseja myöten, mieluummin kokeiltava käytännössä. Muuten se tärkeä väliplugi puuttuu tai ääni on säröllä.

Yleensä voi etukäteen päättää, milloin tapahtuman seuraamisen voi keskeyttää ja ottaa leikkausta varten lähikuvia paikalla olevista ja siihen liittyvästä toiminnasta. Ellei näitä ole, leikatessa mahdollisuudet ovat varsin vähäiset.