Miten saada majoitus järjestymään, ja onko se ylipäänsä ongelma etukäteen? Internetistä tuntuu löytyvän vain kalliita hotelleja. .

.

Majoitus huolettaa useimpia omatoimiselle matkalle lähtijöitä, mutta aivan turhaan. Olen monet kerrat ollut matkassa siten, että en ole varannut mitään tai vain ensimmäiseksi yöksi. Hyvin on tultu toimeen. Yleisesti ottaen hotellihuoneita on riittävästi. Nytkin kolmen kuukauden aikana sattui vain pari kertaa, että vapaata hotellihuonetta ei heti löytynyt, ja molemmissa syy oli jokin festivaali kaupungissa. Silloin on tyydyttävä kalliimpaan tai huonompaan. Riksakuski kyllä suorittaa haun mielellään.

Edellisenä päivänä voi soitella seuraavalle paikkakunnalle, mutta kaikki eivät edes ota varauksia tai puhelinnumerot ovat muuttuneet sitten Lonely Planetin ilmestymisen. Silloin voi hankkiutua aamupäivällä paikkakunnalle ennenkuin hotellit täyttyvät. Kalliimmat hotellit löytyvät todella netistä, ja niitä on helppo varata Suomesta, mutta ensimmäisen yön jälkeen niistä voi myös muuttaa pois.  

Olen jostain lukenut, että bambumajan fanilla ja suihkulla saapi noin 70 fim viikkohintaan?  Eihän nuo hotellitkaan kait aivan kauheita veloita verrattuna Suomen hintoihin, mutta toisaalta haluaisi säästää nekin markat mahdolliseen muuhun touhuun.

Minä asuin viime matkalla melko hyvin. Suihku, puhtaus ja näköalat ikkunasta olivat perusvaatimuksia, mutta ilmastointia en huoli. Niissä palelee. Tuuletin katossa ja avattavat ikkunat riittävät. Maksoin paikkakunnasta riippuen 40 - 500 rupiaa yöltä. Pari kertaa maksoin toista tonnia, kun muuta hyvätasoista ei ollut vapaana. Keskimäärin 250 rs, siis 30 mk yöltä käy hotellibudjetiksi, mutta jos lasket 500 rupiaa, ei juuri koskaan tarvitse tinkiä mistään. Miljoonakaupungeissa saat maksaa enemmän. Huoneen hinta ei paljoa muutu siitä, montako siinä asuu. Jos asuu pitkään samassa paikassa saa huomattavia alennuksia. Suosittelen kuitenkin yhden yön ”koeasumista” ennen kuin teet pitkän vuokrasopimuksen, joka edellyttää etukäteismaksua. Todella halpoja mahdollisuuksia on, kuten viittasit bambumajaan ja tuo viiden markan (40 rs) hotellikin oli aivan loistava, mutta pienellä paikkakunnalla.

Pikabudjetin laadintaan voisi auttaa seuraava yleistys: Huomasin hintojen olevan paljolti samoja kuin Suomessa. Se koskee hotelleja, takseja, ruokaa, vaatteita jne. Rupian arvo vain on 1/8 markasta. Kaiken voi siis jakaa kahdeksalla.

Hotellikustannuksista oli jo edellä puhe. Ravintolaruokaan saa menemään muutaman sata rupiaa päivässä (200-400rs/henk.), mutta säästömahdollisuudet ovat valtavat jos syö kansan paikoissa. Niiden hintataso on alle neljännes turistipaikoista. Kun vatsa on tottunut (kannattaa ottaa maitohappobakteereja mukaan) voi katuvarren pikaruokaloissa herkutella edullisesti. Maittavasta ja runsaasta jouluateriasta maksoin 2 markkaa. Ruokaa ei siis kannata itse tehdä, eikä pyykkiä pestä. Se maksaa 50 penniä vaatekappaleelta pestynä ja prässättynä.

Tästä voinet jo jonkinmoisen budjetin tehdä. Muutama Suomen tuhatlappunen kyllä riittää kuukaudeksi oikein hyvin ja yhdelläkin pystyisi elämään. Matkusteluun, riksalla ajoon yms. voi varata muutaman satasen rupioita päivässä. Bussit ja junat ovat lähes ilmaisia.

Minne pääsee järkevillä hinnoilla lentämään, jos kohteena on Goa tai lounaisrannikko?

Suomesta ei ainakaan nyt tehdä Goaan tai Etelä-Intaan pitkiä seuramatkoja. Viikon ja parin matkoja Goalle näkyy joskus. Tiettävästi ruotsalaiset matkatoimistot tekevät matkoja sekä Goaan että Kovalamiin (Trivandrumiin). En vain tiedä mitkä, enkä voiko niiltä saada pitkiä matkoja. Ne nimittäin ovat monesti halvin tapa päästä perille, vaikka ei varattua hotellia sitten käyttäisikään.

Mumbai (Bombay) on lähin vilkas lentokohde. Siitä pääsee sisäisillä lennoilla noin sadalla dollarilla eteenpäin lähes minne tahansa. Suomessa myydään yleensä vain kalliimpia executive-lippuja, mutta ellei halua odotella Mumbaissa, on jotakin varattava, mutta vain meno. Paikallisia lentoyhtiöitä on monta ja lippuja kyllä löytyy, mutta ei aina samaksi päiväksi. Myös junalla ja bussilla pääsee etelän suuntaan, mutta junat vaativat jopa viikkoja etukäteen varauksen (voi varata Suomesta) ja 20 tunnin bussimatka voi tuntua rasittavalta ajatukselta heti lennon päälle.

Minä matkustin KLM:n lennolla, kun se oli edullisin, 4400:- (11/-98) Mumbaihin. Aiemmin edullisimpia ovat olleet Air France ja Air Lanka, hyviä nekin. Aeroflotilla lentää kolmella tonnilla, ja eräs työkaveri käytti sitä joulun tienoissa kun muuta halpaa ei ollut tarjolla. Mukavuus ei aivan vastaa länsimaisia ja turvallisuudestakin on omat epäilynsä. Lisäksi siihen tuli yöpyminen Moskovassa lentoyhtiön laskuun. Perille päästiin silläkin tavalla ja myös takaisin. Netissä on matkapörssi, josta näkee kulloinkin edullisimmat lennot. Ne kannattaa varata ainakin kuukausi ennen matkaa. Halvoissa lennoissa on erikoisehtoja keston ja muutosoikeuden suhteen.

Mitä pitäisi ehdottomasti ottaa mukaan matkalle, mikä on turhaa?

.

Korvatulpat ja pieni taskulamppu ovat hyödyllisiä, samoin riippulukot, jos asutte halvasti. Linkkuveitsi tai muu yleistyökalu saattaa olla tarpeen. Jossakin voi vessapaperi olla arvossaan. Pieni muistivihko on ainakin minulle tärkeä väline. Keralassa lapset kysyvät koko ajan kyniä, joten niitä voi ottaa reilusti mukaan. Suomalaiset postikortit tai kuvakalenterit ovat näppäriä maamme esittelyyn ja tuliaisiksi. Vaatteita ei juuri kannata ottaa. Perillä saat ilmastoon sopivammat halvemmalla.

. .

Tämä on niin monipolvinen kysymys, etten lähde antamaan neuvoja. Lonely Planetin oppaassa on melko perusteellinen selvitys varausjärjestelmästä, ja tilanne vaihtelee paikkakunnittain. Passilla varaus nopeutuu, mutta se toisaalta pakottaa matkustamaan paljon, kun kerran määräaikainen lippu on varattu.

Heitänpä soppaan vielä aivan uuden ajatuksen: 25 henkeä vuokraa oman bussin alle ykkösluokan junalipun hinnan ja niitä saa vaikka huomiseksi, ja hintoja voi tinkiä paikallisista matkatoimistoista. Viisi henkeä taas matkustaa taksilla lähes junalipun hinnalla ja pienempi ryhmä riksalla. Kuljettajat lähtevät myös usean päivän matkoille, eikä odottelusta tarvitse maksaa juuri mitään. Pitkillä matkoilla juna on kuitenkin mukava, sillä ne liikkuvat yleensä öisin ja kaupunkien välit sujuvat nukkuen.

Entäpä junien luokat. Kannattaako matkustaa halvassa kakkosluokassa vai maksaa kaksi kertaa enemmän päästäkseen ykkösluokkaan?

Siinäpä kysymys. Riippuu mukavuuden tarpeesta, budjetista ja matkan pituudesta. Kakkosluokankin paikoilla voi aivan hyvin matkustaa, mutta niihin voi olla hankalaa saada paikkavarausta ilman pitkää jonotusta. Turisti ja erityisesti Indrail-passin haltija ohittaa varausjonoja monilla paikkakunnilla aivan suvereenisti. Aina ei tarvita varausta (esim. Keralan sisäisessä liikenteessä) ja makuupaikoissa on myös välimuotoja.

Yleispätevää vastausta ei voi antaa, kuten ei moneen muuhunkaan Intiaa koskevaan kysymykseen.

.

Tässä vaiheessa ajatuksena on mennä ensiksi Goaan ja rauhoittua siellä muutamia viikkoja, sitten suunnata rannikkoa pitkin alas Keralaan. Käsittääkseni se rannikkoseutu ei ainakaan "rumemmaksi" käy etelään mentäessä? Mitenkähän se laivaliikenne rannikon suuntaisesti toimii? Maantieliikenne on aika hurjaa näin suomalaisittain ajateltuna. Tuli mieleen myöskin se että jos lento on Mumbaihin, sieltähän saattaisi olla laivareittejä etelään?